lauantai 30. maaliskuuta 2013

Opinnäytetyö

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa vähän off-the-topic ja kertoa tulevasta opinnäytetyöstä, ja yleisesti vähän tästä koulun lopusta.
Sain asiakkaalta paljon inspis kuvia mekkoon.
Elikkäs teen opinnäytetyönä rokokoo tyylisen lolita mekon ystävälleni Ninnille, joka myös Hello, My name is Beautiful blogin ylläpitäjänä tunnetaan. Ihanaa päästä tekemään kaikkea hörsylöitä nauhoja ja pitsejä yms! Kivasti saan lisäoppia eritystekniikoista tämän työn kanssa. Ja se olikin tavoitteena, oppia jotain täysin uutta, onhan tämä kuitenkin viimeinen mahdollisuus saada opettajalta apua ompelutyöhön.
Tämä on minusta etenkin todella viehättävä!
Ja tietenkin kun on rokokoosta kyse, Marie Antoinette (Tai no Kirsten Dunst joka esittää Marie Antoinettea...)











Aihe on minusta muutenkin mielenkiintoinen opinnäytetyöhön. On ihan mielenkiintoista perehtyä lolita- kulttuuriin paremmin. Lisäksi saan tutkia myös vähän rokokoota. Olen itse erittäin kiinnostunut pukuhistoriasta, ja haluaisin tulevaisuudessa tunnistaa pienistäkin merkeistä, mistä vuosisadasta/kymmenestä on kyse. Tein itse pukuhistorian tutkielman 1800-luvun korseteista, joten se puoli on jokseenkin tuttua.


Jotakin tämän tyylistä aion tehdä miesten vaatteessa, 
tosin varmaan pystykauluksella.
Opinnäytetyön lisäksi meillä on myös miesten vaate- kurssi. Itse teen avopuolisolleni Aleksille armeija tyylisen kevättakin. Että huh! haastetta riittää tälle keväälle ainakin. Lisäksi kun on vielä tämä NY-juttu, mutta siihen minulla nyt ei valitettavasti riitä aikaa kuin välttämättömimpään (nettikauppa, kirjanpito yms). Tosin minulla heittää luvut kirjanpidossa, joten joku päivä kai pitää ottaa ihan vaan sitä varten, että käyn kaikki luvut läpi. Että kirjanpito on ärsyttävää! Tuntuu että olen mahdollisimman tunnollisesti kirjoittanut kaiken, ja silti jossain heittää. Tosin vika saattaa olla Excelissäkin. (Toivotaan!)

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Näyttely, Ingo ja korsetti.

Huh huh että onkin rankat päivät takana! Olin siis myymässä viime viikon torstaina, perjantaina ja vielä lauantainakin. Tiistaina olin yhteensä yhdeksän tuntia, koska tapahtuma alkoi tuntia aikaisemmin ja kesti puolitoistatuntia pitempään. Eli siis kyseessä oli Nuoret Yrittäjät ja Taiteilijat näyttely Kuopion Säästöpankki Optian alakerrassa.

Valitettavasti ihmiset eivät oikein löytäneet paikanpäälle, ja sainkin aina ottaa jotakin lukemista/tekemistä mukaani. Tapahtuman järjestivät Kuopion Vihreät Naiset, ja tälläistä ei ollut ennen järjestetty. Ymmärtäähän sen, että ensimmäisillä kerroilla on aina markkinointitavat ja yleiset järjestelyt vähän hakusessa. Vaikka oven edessä oli kylttejä, eivät ihmiset jotenkin tahtoneet silti uskoa, että pankin alakerrasta löytyisi jotain luovaa.
 Tiistaina taas kävi enemmän porukkaa, olihan toki samana päivänä Minna Canthin päivä, joten Kuopiossa oli muutakin hulinaa. Lisäksi Anna Wildrose piti luovaa työpajaa ja tarjolla oli kahvia ja muffinseja.Muuten oli kyllä mukavaa taas ollla myymässä omia tuotteita ja jutella samanhenkisten yrittäjien kanssa.

Ohessa kuva myyntipaikastamme. Eli siis Ingo- projektin koju, koulumme puu- ja tekstiilialojen yhteinen projekti. Ingo- projektista lisää http://ingoingman.blogspot.fi/ sekä http://www.ingmanedu.fi/
Ja tosiaan minun tuotteeni omassa nurkassaan :)












 Olen tämän vuoden puolella työstänyt myös yhtä asiakastyötä. Jos muistatte korsetin aikaisemmista merkinnöistäni (löytyy myös Ompeluksia-sivulta) niin tein samoja kaavoja hyödyntäen asiakkaan omista kankaista hänelle samanlaisen korsetin mittatilaustyönä. Tein myös asiakkaan pyynnöstä Tulikukka- korvakorut samasta kankaasta kuin korsetti.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Tuotteita myynnissä Kuopion Säästöpankin (Kauppakadulla, siinä Foodin ja Kanelin viereisessä kulmauksessa) alakerrassa! Paikalla on myös muita Kuopion alueen käsityöyrittäjiä. Olen samassa pöydässä Ingo- projektin kanssa. Tulkaahan katsomaan! :)

p.s. Neidonommel Ny nyt myös Facebookissa!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Pieniä mietteitä.

Olen tässä viimeaikoina vähän mietiskellyt, mitä tekisin tämän yritykseni kanssa toukokuun jälkeen. Selvää on, että tuotteita aion myydä ja tehdä. Mutta teenkö niitä toiminimellä, vai yksityishenkilönä, siitä en tiedä. Mietin myös kenties uutta nimeä. Jotakin vähän.. hmm kansainvälisempää, vaikken nyt varsinaisesti ole ulkomaille tuotteita myymässä. Nykyinen nimi kuitenkin syntyi ajatuksella, että "jos minulla olisi ompelimo, mikä sen nimi voisi olla.." kun taas yritykseni muodostui enemmän omien tuotteiden suunnitteluun ja tekoon. Mielestäni nimi ei ehkä ole siihen tarkoitukseen niin hyvä. Tässä vaiheessa nimen vaihto olisi myöskin vielä helppoa, koska ei näitä minun tuotteita nimen takaa pahemmin tunneta. Ainoa vaan, että sitten olisi taas se pirullinen urakka miettiä uutta nimeä. Jotakin on kyllä pyörinyt jo mielessä, lähinnä muunnoksia Neidonompeleesta ja omasta nimestä. Neito Desing houkuttelisi, mutta ainakin avopuolisoni tyrmäsi sen täysin :D.
Muutenkin on taas elämässä pieni käännekohta, kun opinnot taas loppuvat. Tällä kertaa jopa ihan oikeaan ammattiin, ja se on jotenkin hermostuttava ajatus. Nyt kun haen töitä, en olekaan enää harjoittelija, jolta virheet on sallittuja, vaan "ammattilainen". Jokseenkin tympii tämä nykyinen koulutussysteemi, kun olet käynyt koulun, mutta silti pitää tehdä alan töitä kenties vuosia, ennenkuin olet täysi ammattilainen. (Toki tietysti ammattilainenkin voi kehittyä, ja ainakin tällä alalla oppii aina uutta.) Ja sittenkun opiskelee alaa, jossa oman alan työt ovat enemmän kuin kiven alla, jää sen taidon oppiminen omiin käsiin. Suoraan sanottuna, olisin opiskellut mieluummin pitempään, ja kerennyt saamaan jo koulussa lisää ammattitaitoa. Mutta onneksi nykyisin on myös aikuisopintoja, ja ja työkkärin työharjoittelukin mahdollisia. Ainakin jos en pääse Muotoiluakatemiaan, minne ajattelin tänä keväänä hakea.
Tämä yrittäjyyskin kiinnostaa,  mutta on vaikea kuunnella omia haaveitaan, kun lähipiiriltä olen tottunut että "pääasia että löytyy töitä ja niitä riittää". Tottakai se näinkin on, mutta toisaalta en haluaisi päätyä siihen pisteeseen, että joskus vanhana kadun sitä, kun en koskaan edes yrittänyt toteuttaa unelmiani.Pitäisi vain muistaa välillä muiden lisäksi kuunnella itseäänkin.